13.2.2015

Kouluavautuminen

Nyt kun muut viettivät wanhojaan ja penkkareitaan ja nykyinen kouluni on loppusuoralla, on tullut todella paljon mietittyä lukioaikaa ja viimeistä kaksivuotista kun olen ollut amiksessa. En juurikaan keksi lukioajastani hyvää sanottavaa; tykkäsin yhdestä ainoasta opettajasta, mulla ei ollut minkäänlaista motivaatiota edes käydä koko paskaa (ja arvosanat ovat sen mukaiset), ja elämä oli muutenkin siihen aikaan melko syvältä perseestä.
Oon joskus kuullut jonkun perustelleen lukion suorittamistaan ihan vaan sillä, että pääsee sitten tanssimaan wanhat ja viettämään penkkareita. Voi kyllä sanoa että just nää kaks päivää oli ehkä paskimmat koko lukion aikana.
En ois edes halunnut osallistua wanhoihin, ja tottakai sitten just ennen tansseja mulla oli kauhee tauti päällä niin että laihduin vielä vähän lisää jolloin ei ollut toivoakaan että jo muutenkin hieman liian iso puku olisi pysynyt päällä. Heti kun tanssimisesta oli vähänkään taukoa, kävin äidin luona itkemässä kun vitutti niin saatanasti. Yritin pitää mekkoa päällä olemalla hengittämättä ja tanssimalla kädet kiinni kyljissä, mutta siltikin taisin kerran vilauttaa eturiviläisille. Kiva. Tanssien jatkoille en mennyt, koska evvk.

5 vuotta ja 20 kiloa sitten

Penkkaripäivä oli myöskin vähintään yhtä perseestä, ja päätinkin ihan viime hetkellä edes lähteä mukaan. Skippasin myös sen 100 päivää-paskan kun se oli mun mielestä niin turhanpäiväinen. En tajua penkkareita; ostetaan joku nallepuku tai aivan liian paljastava hoitsu-/poliisi-/sotilas-/vankipuku jostain punanaamiosta ja sitten hytistään kolmenkymmenen asteen pakkasessa jossain rekan lavalla ja heitellään karkkeja tuntemattomille. Ja ne karkithan on muuten aivan törkeen kalliitakin. Saara does not approve. Abiristeilyn jätin ihan suosiolla välistä vaikka iskä olisikin suostunutkin sen mulle kokonaan maksamaan, ja sen sijaan menin samana iltana suorittamaan hygieniapassin koetta. Eikä muuten vituta sitten hiukkaakaan -tunnen itseni sen verran hyvin että tiedän etten olisi viihtynyt siellä, en sitten yhtään.
Toki lukio olisi voinutkin olla hienoa aikaa, jos olisin tuntenut minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta kenenkään kanssa yhtään sen enempää kuin koin, mutta se kolmivuotinen oli myös sosiaaliselta ulottuvuudeltaan aivan täyttä paskaa. Tämä taas olisi kenties parantunut huomattavasti jos omat voimavarat ois sillon riittäneet sosiaalisiin suhteisiin. Mutta silti, paskaa.
Kuitenkin olen tyytyväinen siihen, että räpiköin tuonkin läpi. Sitä paitsi -muuten en olisi päätynyt juuri tähän amisryhmään tai välttämättä edes koko alalle.

Verrattuna omiin lukiokokemuksiini melkeinpä mitkä tahansa vuodet olisivat parempia ihan heittämällä, mutta ihan ilman vertailuakin mun amisaikani voittaisi aivan kaiken 100-0. Viihdyin koulussa, suurimmaksi osaksi opiskelu kiinnosti, ja vaikkei kiinnostanut niin oli hauskaa, jokaisen koulupäivän jälkeen odotin illan kuluvan nopeasti jotta taas seuraavana aamuna pääsisin takaisin mestoille.
Meidän ekan vuoden ryhmä oli aivan käsittämättömän loistava, kun kaikki olivat (joskus vähän liiankin) avoimia toisilleen, ja ainakin mun silmiini kaikki tulivat toimeen keskenään. Me hyväksyimme toisemme sellaisenaan, ja moni on sanonut että ensimmäistä kertaa elämässään he uskalsivat olla täysin omia itsejään.
Työssäoppimisjaksot opettivat mulle tosi paljon, ja vaikka esimerkiksi vanhustenhoito jännitti mua aivan saatanasti jo ennen koko koulun alkamista, se oli aivan törkeen siisti kokemus. Ei sillä että mä erityisesti nauttisin perseiden pesemisestä, mutta ymmärrätte varmaan.
Koko tämän kaksivuotisen aikana olen saanut kasaan paljon muutakin kuin opintoviikkoja, ja koen kasvaneeni ihmisenä enemmän kuin koskaan ennen. Tää on antanut niin käsittämättömän paljon muutakin, että se minulle huhtikuussa myönnettävä tutkintotodistus on täysin toissijainen asia.

Keskiviikkona oli mun viimeinen kunnollinen koulupäivä ja torstaina vielä työssäoppimisinfo. Huhtikuun puolella pitäisi käydä vielä rekisteröitymässä Valviraan, ja sitten ei enää koskaan ole mitään asiaa tuonne Steniuksenkadun terveydenhuolto-oppilaitokseen. Todella haikea fiilis, vielä odottelen että tämä iskee ihan kunnolla tajuntaan.
Ensi viikko mulla on hiihtolomaa, jonka jälkeen alkaa mun viimeinen, 7-viikkoinen työssäoppiminen. Sitten se on siinä. Tässä välissä pitäisi vielä miettiä ja hakea jatko-opiskelupaikat ja se stressaa aivan saatanasti, vaikka mulla semiselkeät suunnitelmat jo onkin. Niin ja töitäkin pitäisi saada. Voispa lähihoitajaksi opiskella vielä toiseen kertaan!

25.1.2015

Ja taas!

No enpä ehtinyt mun pastellitukkaani kauaa fiilistellä, kun jo paukahti uudet värit päähän. Perjantaina halusin kokeilla, josko saisin samoja viboja hiuksiini hieman tummempina, mutta lopputulos oli sellainen korallimainen, finnin kanssa sävy sävyyn sointuva ja muutenkin kovin epämääräinen.
Yksi baari-ilta meni sen kanssa, mutta seuraavana päivänä oli pakko tehdä jotain kun oma peilikuva näytti niin epämiellyttävältä.
Mulla ei ole kotona enää monia värejä jäljellä, lähinnä punaista koska poikaystävällä oli punainen tukka tuossa syksyllä. Yhtään sen kummempia miettimättä annoin vaan mennä, ja täähän on nyt taas oikein saaramainen letti! Viime kerrasta on aikaakin jo pari vuotta, ja nyt tuntuu kuin ois taas palannut kotiin.


Aivan varmasti taas viikon päästä valitan, että tukka lähtee kun pitää niin paljon vaalentaa, mutta sehän on sitten sen hetken murhe. Tän punaisen myötä alkoi himottaa sellanen turkoosi tukka, se kun on ehkä ainoa väri mitä mun päässä ei olla vielä nähty. Kenties se seuraavaksi?

19.1.2015

Karvanlähtöaika

Saara ja Saaran yhtäkkiset mieliteot. Aloinpa tuossa sunnuntai-iltana miettiä miltä näyttäis jos pitkästä aikaa oiskin molemmat sivut kaljuina. Ei ehtinyt kulua kuin kymmenisen minuuttia että mä olin vessan peilin edessä höylä kädessä.



Tätä menoa mä oon kohta kalju. Oon kyllä tosin aina halunnut kokeilla miltä näyttäisin täysin ilman tukkaa.

Mitä villiä hiustyyliä te haluaisitte kokeilla?

17.1.2015

Tukkahommia

Ehdin jo vaalennusoperaation jälkeisen hiuskadon myötä suunnitella parturikäyntiä ja ihan lyhyeksi leikkaamista, mutta perjantaiaamuna hiuksia suoristaessani otin sakset kauniiseen kätöseeni ja pudottelin huonokuntoisimpia latvoja lavuaariin.
Oikeasta ohimosta suurin osa hiuksista oli täysin katkenneet, ja jäljellä oli vain lyhyttä pientä kärvistynyttä kiharaa. Täten en yksinkertaisesti keksinyt muuta vaihtoehtoa kuin kaljun paluun. Nyt on huomattavasti siistimmän näköinen letti, ja ehkä kehtaan taas olla ilman pipoa. Saara approves.


Samana iltana mulla oli tarkoituksena tyrkätä päähäni Biozellin hopea hoitava sävyte. Sain kuitenkin päähäni haluta sellaisen hempeästi punertavan hopean sävyn, ja kaapissa sattui sopivasti olemaan saman sarjan punainen sävyte. No, laitoin kippaan ihan pienen pisaran punaista, ja koko hopea sävy menikin siinä kun yritin saada seoksesta tarpeeksi vaaleaa.
Hieman epäilevin mielin levitin seoksen päähäni, tietäen että tästä tulee joko helvetin hieno tai luokattoman kamala. Ihan komiahan tää on, mutta koska jälkiviisaus on paras viisaus, niin ois pitänyt vaan samantien vetää tää ihan överiksi marjapuuron sävyiseksi mössöksi. Ois tullu vielä komiampi. Mutta Saara approves.


Mitäs mieltä näistä muutoksista?

4.1.2015

Photoshoot w/ Christian Nordblad











Tässä eka kuvapläjäys joulukuisista kuvauksista! Haettiin Christianin kanssa sellasta aika yksinkertaista ja pelkistettyä tyyliä poseerauksineen päivineen, ja ainakin meidän mielestä onnistuttiin tosi hyvin. Mitäpä siellä päässä ollaan mieltä?